Angry Birdsejä kaikkialla

Angry Birds on totta totisesti Aasiassa valtava juttu, paljon valtavampi kuin Suomessa. Joka paikka pursuaa Angry Birds -kamaa. Bongasin kuitenkin oheistuotteiden multihuipentuman tänään Dusit Zoosta, eli täällä Bangkokissa sijaitsevasta eläintarhasta.

Angry Birds -makkaraaaa! Jostain syystä toi ulkonäkö ei houkutellut, joten en ostanut. Nyt harmittaa.

Joskus nälättää

Peruna eli pottu on kaiken A ja O ja sen kanssa ruskeakastike, sanoo mielensäpahoittaja. Tällaista olen täällä päin suuhuni pistänyt. Perinteisimmät thairuuat puuttuu vielä kuvista, kun yleensä katukeittiössä syödessä ei ole kameraa mukana :-( Täytyy korjata tilanne!

Keskiviikkona koulussa

Nyt kun olen opiskellut lähemmäs kaksi kuukautta Bangkokin yliopistossa, tiedän jo jotakin opiskelusta Thaimaassa. Ensinnäkin, Bangkokin yliopisto on melko rikkaiden aasialaisten opinahjo. Eräs suomalainen vaihtari kertoi tässä taannoin nähneen aasialaisopiskelijan saapuvan kouluun mustassa autossa poliisimoottoripyörien saattueessa. Harvoin kukaan tekee samanlaista sisääntuloa SAMKin LiPon kampukselle hehheh. Lisäksi kaikilla tuntuu olevan myös Iphonet sun muut härpäkkeet ja esimerkiksi valokuvauskurssilla opiskelijoilta löytyy aika hyvät järjestelmäkamerat omasta takaa.

Miltä maalaistytöstä tuntuu opiskella Bangkokissa? Ristiriitaiselta. Perusthaimaalaisiin verrattuna olen toki rikas. Koulussa puolestaan opiskelen Bangkokin kermapeppujen kanssa. Vaihtarien keskuudessa olen onnekas, sillä sain koululta apurahaa 1200 euroa ja saan opintotukea (siis en oo tiennyt, että ei nää muut eurooppalaiset välttämättä mitään tukia saa). Toisaalta useat vaihtareista ovat myös varakkaita, sillä he tulevat yksityisistä yliopistoista, joissa lukukausimaksut on huikeita. Mikä tahansa lukukausimaksu on suomalaisen korvaan kallis, mutta kun summat liihottelee tonneissa, niin huh, kiitos Suomi ilmaisesta koulutuksesta! Tuntuu myös niin oudolta, että suurin osa muista vaihtareista joutuu maksamaan sen mukaan Bangkokin yliopistolle, montako kurssia tai opintopistettä suorittaa. Me suomalaiset vaan opiskellaan maksutta.

Minulla on koulua kolmena päivänä viikossa. Maanantaisin kello 14:00 eteenpäin, ehkä noin kuuteen asti, tiistaisin 8:40 - 17:00 ja keskiviikkona 8:40 - 12:00. Suurinpiirtein siis. Tuntien loppumisajat vaihtelee aina. Yleensä kävelemme Jennan kanssa 15 minuutin matkan kouluun, mikä on thaimaalaisten ja joidenkin vaihtareiden mielestä hullujen hommaa. Suurin osa vaihtareista kulkee kouluun taksilla tai bussilla, mutta kyllä ton matkan nopsasti kävelee tossa 35 asteessakin. Silloin tällön, sateen tai sairauden (joskus jopa laiskuuden tai kiireen) johdosta otetaan kyllä taksikin kouluun. Taksimatka Boss Towerilta koululle maksaa 35-40 bahtia eli euron.


Myös keskiviikkona tuli otettua taksi koululle, mutta ei me yleensä, ihan tosi.

Tähän mennessä hyödyllisimmäksi opiskeltavaksi aineeksi täällä on muodostunut introduction to multimedia (thain lisäksi!). Ollaan opeteltu alusta pitäen, miten Adobe Illustratoria käytetään. Olen toki SAMKissakin käyttänyt Illua Photoshopin ja InDesignin ohella, mutta kukaan ei vaan koskaan ole opettanut meille sitä kunnolla. Nyt on tullut niin moni työkalu ja pikatoiminto, joita voi myös käyttää Photoshopissa ja InDesignissa, tutuiksi että ei uskoisikaan. Jee, oon oikeesti oppinut jotain täällä! Tein esimerkiksi alla olevan kansilehden multimedian kurssivihkoon.


Alla olevan posterin aiheena oli puolestaan hierarkia ja Susan Sontagin essee Notes on camp. Juliste on kooltaan A1, ja vielä pitäisi bongata jostain sellainen tulostuspaikka, jossa voi noin jäätävää kokoa tulostuttaa.

Yliopiston kampuksella on monta rakennusta, mutta meidän tunnit on pääosin kolmosrakennuksessa. Se on ihan hullua mennä 35 asteen ulkoilmasta ilmastoinnilla jäädytettyihin tietokoneluokkiin. Meillä on tunteja sekä mac-luokassa että pc-luokassa, molemmissa palelee sairaasti. Eli yleensä kannan koulussa mukana villatakkia ja huivia, joihin voi sitten kietoutua tunnin aikana.

Yksi kampuksen pääteistä, tästä tulee päivittäin käveltyä.

Meillä oli tänään ainoastaan valokuvauksen tunnit, jotka pidetään koulun valokuvausstudiossa. Pääosin valokuvaus on tähän mennessä ollut kameran tutkimista, istuskelua ja katselua. Varsinaiset tehtävät suoritetaan ryhmässä valokuvaten studiossa silloin kun ehtii ja studio on vapaa.

Tunnilla käytiin tänään  läpi edellisen tehtävän valokuvat. Ryhmämme edellisen tehtävän aiheena oli lightpainting, eli pitkällä valotusajalla (jopa yli 30 s) pimeässä otettuja kuvia, joissa ainoastaan kuvan objekti valaistaan taskulampulla/filttereillä yms maalaten. Tunnilla käsiteltiin puolestaan motion bluria, eli liikkuvan objektin kuvaamista niin, että objektista jää kuvaan monta "jälkeä".

 

Valokuvaustuntien päätyttyä suunnattiin koulun ruokalaan. Ruokala on avoinna ulkoilmalle, eli siellä ei ole ilmastointia niin kuin luokissa on. Ruokalan katossa on kuitenkin tuulettimet, jotta syöminen olisi miellyttävämpää. Ruokalassa on monta eri pistettä, joista saa vähän erityyppisiä ruokia. Joistakin saattaa saada länsimaistakin ruokaa, kuten spagettia tai pihviä, mutta aika kuraahan ne on ja kalliimpia totta kai. Useimmista paikoista saa ihan perus thairuokaa, eli nuudelia, riisiä, kanaa ja possua eri muodoissa. Perusruoka maksaa noin 25-50 bahtia, eli aika hyvin alle eurolla syö.



Joillakin pisteillä on menut englanniksikin, jee.

Itse syön useimmiten riisiä ja kanaa koulussa. Keskiviikkona päädyin vaihtamaan riisin nuudeleihin, jotka jostain syystä olikin tosi tosi tulisia.

Tosi usein tulee koulussa myös juotua/syötyä erilaisia hedelmäshakeja ja pirtelöitä. Tänäänkin ostin banaanipirtelön ruokailun jälkeen, kun aloimme Jennan kanssa suunnitella suomalaisen opiskelijajärjestömme lehteen kirjoitettavaa artikkelia vaihto-opiskelustamme. Istuimme ulkona auringossa, juttelimme ja mä ryystin taas vaihteeksi sitä pirtelöä.

Ehkä parin tunnin istuskelun jälkeen Jenna suuntasi koulun kuntosalille ja minä lähdin kävelemään kotia kohti vaihtarikaverin kera.





Siellä se näkyy, meidän koti! Boss Tower.



Boss Towerin vanhahtavalla hissillä 15. kerrokseen omille kämpille.

Sovittiin vaihtarikaverin kanssa näkevämme parin minuutin päästä altaalla ja seuraan liittyi muita vaihtareita. Ah, miksen Porissa pääse koulun jälkeen altaalle nauttimaan auringosta? Täälläkin kyllä on ollut sadekauden pahennuttua huonoja ilmoja, mutta onneksi tänään aurinko pilkisteli pilvien takaa.

Uima-altaalla hengailun jälkeen lähdimme kuuden aikoihin suuremmalla porukalla taksilla kohti Terminal 21 -ostoskeskusta. Siellä mentiin syömään ja katsomaan leffaa.

Käytiin katsastamassa Savages. Elokuvaan en osaa ottaa muuta kantaa kuin että jee, ymmärsin tosi hyvin ilman suomalaista tekstitystäkin ja että leffateatterin tuolit oli niiin loistavat! Vaikka suoristin pitkät koipeni tuolilla istuessa, en ylettänyt edessä istujaan. Tuolit oli myös isot ja pehmeä :--)



Field trip

Opiskelen koulussa monien muiden vaihtarien tavoin thain kieltä. Tähän mennessä ollaan opittu tervehdykset, numerot, liikenteeseen ja ruokaan liittyvää sanastoa. Varsinkin ruoka-sanasto kannattaisi opetella ulkoa, kun katukeittiön työntekijät harvoin ymmärtävät yhtään englantia.

 

Thain kielen kurssiin kuuluu kaksi field trippiä, eli reissua johonkin kohteeseen. Edellisviikon sunnuntaina oli ensimmäisen field tripin vuoro. Lähdimme koululta aamulla kahdella bussilla kohti Nakhom Pathonin provinssia Bangkokista luoteeseen. Saavuimme joen varrelle, josta jatkoimme matkaa pienillä veneillä jokea pitkin. Veneistä käsin pääsi katselemaan joen varrella asuvien ihmisten elämää lähes veden tasalta, sillä veneissä istuttiin käytännössä lattialla.

Ensimmäinen kohteemme oli farmi, jossa kasvatetaan lootuksia. Lootuksen kukka on tärkeä osa thaimaalaisten elämää. Lootus on Thaimaan yleisin kukka, jota käytetään esimerkiksi ruuanlaitossa.


Ihmeellinen kilpikonna toivotti meidät tervetulleiksi farmille.

Thaimaassa lootuksen kukkia viedään temppeleihin buddha-patsaille. Meidän missiomme farmille oli taitella lootuksen kukka myöhempää temppelivierailua varten.



Lootuksen uloimmat terälehdet vaan taiteltiin ja that's it.

Lopuksi tyttö sitoi kukista kimpun.

Seuraava pysähdys joella oli paikassa, jossa vain maisteltiin jotakin paistettuja riisikeksejä. Siellä oli kuitenkin myös yököttäviä sammakkoja elämässä liian pienessä tilassa.



Kait näitä sitten syödään täällä?

Paikallisia joen varrella.

Seuraava pysähdys ennen ruokailua oli paikka, jossa kasvatetaan orkideoita. Paikka oli osittain kokenut tuhoja tulvien takia.

Temppeli joen varrella.

Ihanat värit!

Vierailimme Wat Traikhingin temppelissä viemässä taittelemamme lootukset buddhalle.

Temppelin edustalla oli menossa perinteinen tanssishow. Thai-tanssissa käsien asennoilla ja ranteiden pyöräyttämisellä on suuri merkitys.

Temppelin pihamaalta astuimme veneeseen ja suuntasimme kohti paikallisia markkinoita. Myynnissä oli kaikkea mitä toivoa voi. Kiehtovimpia ovat silti ruokakojut, joiden tuotteista on vaikea ottaa selkoa.

Niin paikalliset kuin turistitkin tykkää jostain syystä ruokkia joen kaloja.