Jimin talo

Tänään vierailtiin Jim Thompsonin museoidussa talossa. Jim Thompson oli amerikkalainen yrittäjä, joka teki thaisilkin tunnetuksi maailmalla. Hän perusti thaisilkkiyrityksen, josta tuli ilmeisen menestynyt. Bongasin esimerkiksi tänään Siam Paragon -ostoskeskuksesta Jim Thompson -liikkeen kaikkien Pradan ja Calvin Kleinin liikkeiden joukosta.

Jim Thompson asui perinteisessä thaimaalaisessa tiikkitalossa, jonka pihapiiriin hän keräili muita pienempiä taloja ja esineitä ympäri Thaimaata ja kaakkois-Aasiaa. Menestynyt bisnessmies tosin katosi mystisesti  Malesiaan, eli kukaan ei tiedä mitä hänelle itselleen lopulta tapahtui.

Talolla vierailu oli mukava tapa viettää sunnuntai-iltapäivä, mutta ei siellä loppujen lopuksi mitään niin erikoista ollut. Talossa sisällä ei saanut kuvata, joten napsin vain pari kuvaa pihapiiristä.

Lippu taloon maksoi opiskelijalta 50 bahtia ja hintaan kuului opastettu kierros. Kierroksen aikana opin taas enemmän thai-kulttuurista. Thaimaalaiset eivät perinteisesti halua rakentaa vessaa sisälle taloon, sillä he eivät halua talonsa sisälle mitään pahaa. Lisäksi näitä uhrauspisteitä, joita kadulla näkee, rakennetaan perinteisesti aina päätalon viereen. Thaimaalaisille on tärkeää uhrata kukkia, hedelmiä ja juomia näille pisteille jopa päivittäin.

Koska Jim Thompson perusti thaisilkkiä tekevän ja markkinoivan yrityksen, näki pihapiirissä thaisilkin valmistukseen liittyviä asioita. Itsehän olin jo aikamoinen ekspertti thaisilkin tietoudessa, sillä vierailin äidin ja Marjan kanssa Grand Palacessa olleessa Kuningatar Sirikitin tekstiilimuseossa.

Ensin tällaiset silkkitoukat syövät lehtiä.. paljon.

Sitten toukat koteloituvat valkoisiksi palleroiksi.

Toukat viskataan kuumaan veteen, jonka jälkeen niistä alkaa irrota ohuen ohutta säiettä.

Ja tästä hämähäkinseittiäkin ohuemmata säikeestä kehrätään lankaa silkkiin.

Museon yhteydessä oli tietysti Jim Thompson -kauppa pullollaan laadukkaita matkamuistoja.

Päivän jännin juttu nähtiin kuitenkin talosta poistumisen jälkeen. Nousimme juuri parahiksi flyoveriin, eli siis kadun ylittävään kävelysiltaan, kun joka paikassa pyörikin poliiseja ohjaamassa ihmisiä muualla. Flyoverin siltaosuudet tyhjennettiin tyystin, eli ihmiset pakattiin siltojen solmukohtiin. Samoin koko toinen katu oli tyhjennetty ja poliiseja pyöri siellä täällä.

Saimme kuulla, että itse prinsessa oli liikkeellä, kun tien päästä kaarsi poliisisaattuessa kymmenisen mersua. Kyseinen tilanne oli aika sanoinkuvaamaton, miten rauhaton Bangkok, kymmenen miljoonan ihmisen kaupunki, pysähtyy hetkeksi. Jotenkin ihan uskomatonta, että täällä riikenneruuhkien ytimessä voi edes hallita jotakin noin hyvin, että koko katu saadaan tyhjennettyä ja ihmiset siivottua kauemmas.

Tässä kuva, jonka nappasin tilanteen jälkeen. Vasemmanpuoleiselle tieosuudelle ehti jo kaartaa autoja, mutta siis se oli täysin tyhjä niin kauas kuin vain näki, kun taas oikea kaista näyttää ihan normaalilta Bangkok-meiningiltä.

Semmonen sunnuntai! Huomenna hypätään bussin kyytiin ja saavutaan tiistai-aamuna pohjois-Thaimaan kaupunkiin Chian Maihin, josta jatketaan vielä pohjoisemmas Paihin. Vielä on niin paljon kerrottavaa Bangkokin nähtävyyksistä ja Koh Changin reissustakin, mutta niistä siis lisää viikon päästä kun palaan pohjoisesta.

Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää!

Tää meidän oma uima-allas on kyllä ihan huippu. Uiminen (ja Marjan Suomesta tuoman Me Naisten lukeminen) on kyllä paras tapa aloittaa päivä. Kelitkin on suosinu viime päivinä, sadekausi taitaa olla lopuillaan :) Jee.

Dusit Zoo

Eräänä sateisena päivänä suuntasimme Dusit Zoohon ja tässä kuvaoksennus eläimistä.

Jenna uskaltautui silittelemään norsua :)

Sitten tämä pikkunorsu sai idean paeta.

Pako ei onnistunut :(

Saatiin panttia vastaan eläintarhasta käyttöömme sateenvarjot.

Löydettiin vielä tämmöset Tuhkimon kärrytkin :)

Kuala Lumpur

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, myöhästyimme Singaporessa Kuala Lumpurin junasta keskiyön aikoihin. Siinä kohtaa tuli vähän apua-olo, kun juna-aseman passitarkastaja kysyy, halutaanko "poistua" Singaporen maalta ja hypätä johonkin epämääräiseen bussiin, josta virkailija ei osannut kertoa juurikaan englanniksi, vai halutaanko jäädä Singaporeen odottelemaan seuraavaan aamuun. 

Päätettiin mennä passintarkastuksesta läpi. Seuraavaksi sekoiltiinkin alakerran bussipysäkeillä, kun ohitse viiletti useita kaupunkibusseja, mutta missään ei ollut mitään henkilökuntaa neuvomassa mitä tehdä. Sitten vaan jotenkin hokemalla Kuala Lumpuria ajauduttiin yhden busseista kyytiin. Seuraavaksi bussi pysähtyikin ja oltiin mentiin uuden passintarkastuksen läpi. Sitten taas bussilla kolmanteen paikkaan, jossa lopulta päästiin Kuala Lumpurin bussin kyytiin. Perillä Kuala Lumpurissa oltiin aamuviiden aikoihin. 

Ei juurikaan opittu puhumaan malaijia eli Malesian kieltä, mutta jalan nyt tarkoittaa ainakin tietä ;) 

Ensin aiottiin ottaa taksi bussiasemalta hotellille, mutta yllättäen taksikuski sanoikin, että meidän hotelli on ihan kävelymatkan päässä. Tosi ystävällistä, sillä kuskillahan olisi ollut ihan täydellinen mahdollisuus kusettaa meitä, kun hän huomasi meidän olevan ihan pihalla kartalta.

Näkymä hotellin käytävän ikkunasta.

Hotellimme Serai Inn oli pieni mutta kodikas. Huoneemme oli pikkuruinen ikkunaton koppi, ja jaoimme vessan ja suihkutilat muiden samassa kerroksessa asuvien kanssa. Tästä huolimatta viihdyimme hotellissa hyvin. (Mitä nyt töpseli ei oikein sopinut pistorasiaan, mikä aiheutti aika paljon ärsyyntyneisyyttä.)

Malesia rahayksikkö on ringgit.

Ekana päivänä syötiin malesialaisen ruuan sijaan intialaista ruokaa.

Aivan hotellimme lähimaastossa sijaitsi kuuluisa näköalatorni, KL Tower, joka mun mielestä muistuttaa aika paljon Turun Pääskyvuoren linkkitornia.

Huh, tornille joutui kävelemään aika pitkän matkan ylös. Olin jo vähän kyllästynyt kävelyyn...

... Jenna sen sijaan oli innostunut tornista. :-) Ja olihan sieltä tornista lopulta hienot näköalat Kuala Lumpuriin.

Takas alas kävellessä mun jalanpohjiin ilmesty kuitenkin jäätävät rakot, vaikka mulla oli hyvät kangastossut jalassa! Höh.

Ympäri Kuala Lumpuria näkyi koko ajan Malesian lippuja. Talojen seinissä, aidoissa, pylväissä...

Haluttiin Kuala Lumpurissa shoppailun ohella vierailla myös perhostarhassa. Tarha oli hieno, mutta samalla myös kammottava. Alueella lenteleviä perhosia oli ihana seurata ja kuvata, mutta toisaalta perhosia näkyi hirveät määrät yläpuolellamme olevassa verkossa pyrkimässä vapauteen.

Kauniiden liihottelevien perhosten jälkeen oli vähän kummallista katsella kuolleita perhosia tarhan näyttelytiloissa. Näyttelyssä oli esillä myös ihan eläviä elukoita, kuten vaikkapa skorpioneja. Nekin oli kuitenkin laitettu ihan liian pieneen häkkiin, ja ne näytti ihan kuolleilta, niin eipä ollut kauheen kiva näyttely.

Lauantai-illan kunniaksi käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa, oli aika namia ruokaa kaikkien thai-makujen jälkeen.

Totta kai tsekattiin myös Kuala Lumpurin must see-nähtävyys eli Petronas Twin Towers iltavalaistuksella.

Malesiassa valtaväestö on muslimeja, mikä näkyi myös katukuvassa. Naiset liikkuivat huivit ja kaavut päällä, kun taas me turistit saimme osaksemme huudahduksia miehiltä, kun liikuimme kesävaatteissa. Suuntasimme katsastamaan yhden Kuala Lumpurin moskeijoista, Masjid Jamekiin.

Moskejaan mennessä tulee ottaa moni seikka huomioon; hiukset pitää olla peitettynä huiville, naisten pitää pukeutua kaapuun, ei saa roskata, eikä myöskään saa NUKKUA :D

Onneksi moskeijan portilta sai lainaksi ah-niin-muodikkaat kaavut. Huivit meillä olikin itsellämme mukana.

Mites se sääntö, että saa rukoilla muttei nukkua? Kovasti näyttää tuo homma nukkumiselta suomalaisen silmään. Ehkä en ymmärrä islamin uskoa.

Täytyy sanoa, että moskeijassa vierailu oli avartava kokemus. Saatiin todella tuntea se, miltä tuntuu liikkua tummassa kaavussa 35 asteen helteessä.

Koko Kuala Lumpur oli todellakin koristeltu Malesian lipuilla kuten jo mainitsin. En vieläkään tiedä, onko tuo tyypillistä, että lippuja näkyy joka puolella, vai oliko kyseessä jokin juhla-aika..

Neljän Kuala Lumpurin päivän jälkeen oli aika hyvästellä kaupunki ja suunnata kohti lentokenttää. Itse kenttähän oli todella vanhatavan oloinen verrattuna Bangkokin ja Singaporen kenttiin; me käveltiin suoraan portilta lentokoneelle saakka, tuntu ihan hassulta. Lennettiin Air Asialla Bangkokiin, jossa suunnattiin suoraan kentältä kouluun. Koko reissusta jäi kyllä hyvät fiilikset.

ps. Käytiin tänään Suomen suurlähetystössä äänestää kunnallisvaaleissa! Itse lähetystö oli melko tylsä toimisto, mutta oli silti kiva kokemus äänestää täältä käsin. Toivotaan, että se kirje, johon mun ääni suljettiin, löytää perille Uuteenkaupunkiin vaalivirkailijoiden ihmeteltäväksi.