Syksy lähenee loppua

Meillä oli tänään viimeiset kontaktitunnit koulussa, mikä tarkoittaa sitä, että vaihtosyksy lähenee hurjaa vauhtia loppuaan. Runsaan kolmen viikon päästä lennetään jo Suomeen, apua! Aika on mennyt ihan hirveän nopsaan.

Otettiin aamulla taksi kouluun viimeisen koulupäivän kunniaksi. Kävin muuten tossa jokunen aika sitten kampaajalla ensin leikkauttamassa hiukseni ja myöhemmin päätin myös värjäyttää nämä. Ihan hullun halpaahan se täällä on. Leikkaus maksoi reilu 10 euroa ja värjäys 27 euroa. Taidan vielä ennen Suomeen paluuta käydä kerran kampaajalla, kun haluisin ton latvan vähän ohuemmaksi.

Muilla vaihtareilla jatkuu vielä loppukokeet, mutta kun omalla alallani ei loppukokeita, niin mun koulu on tältä syksyltä melkeinpä pulkassa. Vielä pitää jännätä, mitkä arvosanat saan noista loppuprojekteista.

Yllä näkyvässä typografian kurssin loppuprojektissa sitä tehtävää kuitenkin riittikin. Tavoitteena oli siis tehdä video, jossa sanat synkkaa äänen kanssa. Videon taustalle nappasin vielä videon parvekkeemme näköalasta yhtenä iltana. Valvoin tämän kanssa aamuneljään eilen, kun yritin viimeistellä sitä ennen aamun tuntia. Loppuviimeistelyä se vieläkin kaipaisi, kun en silmät ristissä kaikkia virheitä tajunnut korjata ja tuo on nyt niin huonon laatuinen, jotta sain sen tällä netillä YouTubeen asti.. Videon toteutin siis Adoben After Effectsillä, jota käytin ensimmäistä kertaa. Aikaslailla menin siis YouTube-tutoriaalien varassa.

Koulun jälkeen käytiin Central World -ostoskeskuksessa, jonne oli saapunut jo joulu... Laulettiinkin parit joululaulut ja ainakin mä pääsin sisään joulutunnelmaan ;) (marraskuun lopulla..)

Huomenna täällä Thaimaassa juhlitaan Loi Krathongia, joka on veden jumalalle pyhitetty juhla. Sadekausi on loppunut, ja thaimaalaiset haluavat juhlia valon juhlaa. Tästä syystä taivaalla nouseekin paperisia lyhtyjä, ilotulitteita ja jokea pitkin valuvat krathongit, eli banaanilehtiset kynttilälautat. Huomenna suunnataan siis ostamaan ensin krathongit ja sitten laulamaan laulua, joka meidät thain loppukokeessakin piti laulaa: loi, loi krathong, loi, loi krathong, loi krathong kan laoe... Tää on oikeesti tosi tarttuva laulu! http://www.youtube.com/watch?v=J05U2oeANg8

Ayutthaya

Tällä hetkellä päivät Bangkokissa sujuvat lähinnä koulutöiden parissa, sillä syyslukukausi on loppumaisillaan. (Apua me ollaan enää viisi viikkoa Thaimaassa!!) Kuten Suomessakin, meillä on loppukokeiden sijaan loppuprojektit. Graafisen suunnittelun alalta on vaikea pitää kokeita, joten saamme siis arvosanamme projektien perusteella. Tällä hetkellä to do -listalla on uusi juliste multimediaa varten, video typografiaa varten, keskusteluvideo thain kurssia varten sekä valokuvauksen viimeinen projekti, jonka aiheena on vieläkin se movement, johon liittyen postasin aikaisemmin yhden kuvankin.

Multimedian posterin teen vaihtoajastani, eli a1 kokoinen juliste pitää sisällään polaroid-kuvia reissustani, joitakin leikattuja thai-elementtejä kuten pitkä-häntä-veneen, temppelin ja elefantin sekä grafiikkaa. Typografian videon aiheena on puolestaan kinetic typography, eli video, jossa tekstit ja kirjaimet liikkuvat hienosti, heh. Itse teen videota Maroon 5 -kappaleesta, ja yritän saada tekstit tulemaan synkassa laulun kanssa. Aikamoista puuhaa minulle, kun käytän ensimmäistä kertaa Adoben After Effectsiä. You tuben kaikki tutoriaalivideot kunniaan!

Mutta on sitä kouluhommien lisäksi ehditty muutakin. Viime perjantaina käytiin vaihtarien kanssa LUSH Bangkok Music Festivaaleilla, jotka kuitenkin osoittautui melko flopiksi. Paikalla oli parit dj:t ja artistit, mutta silti en oikeen nähnyt siellä mitään erikoista. Lauantaina puolestaan shoppailin 8 (!!) tuntia norjalaisen vaihtarin kanssa ostoskeskuksessa nimeltä Platinum. Ihan loistava paikka ja loistavaa kamaa. Mutta miten saan kaikki nämä tavarat Suomeen? Ei tosiaankaan mahdu mun matkalaukkuun... Täytyy kai joku postipaketti laittaa tulemaan.

Palatakseni vielä menneisiin retkiin, reissasimme äidin ja Marjan kanssa Thaimaan entiseen pääkaupunkiin, Ayutthayaan. Unescon maailmanperintökohteeksikin listattu paikka pitää sisällään tattadaa: temppeleitä! Ayutthaya oli Ayutthayan kuningaskunnan pääkaupunkin aina vuoteen 1767 asti, kunnes burmalaiset hyökkäsivät kaupunkiin.

Bangkokista Ayutthayaan matkasimme junalla, joka totuttuun tapaan oli paljon myöhässä. Itse kiirehdimme laiturille kauheata vauhtia, jossa sitten seisoskelimme jonkun tunnin odottamassa junaa. Välillä sitä turhautuu näihin thaimaalaisiin, vaikka olenkin täällä oppinut kärsivällisemmäksi.

Ayutthayaan saapuessamme päätimme "vuokrata" päiväksi käyttöömme tuktukin kaltaisen kulkuvälineen, sillä temppeliltä toiselle oli matkaa melkoisesta. Toinen vaihtoehto oli polkupyörä, mutta yli 30 asteen auringonpaisteessa ei paljoa huvita kuntoilla, kun pelkästään seisoskellessa läkähtyy.

Temppeleitä oli monenmoisia, mutta lopulta kaikki alkoivat muistuttaa toisiaan. Ruskeaa kiveä, vähän rapistuneita, buddhoja... Mutta ihanilta noi temppelit siltikin näytti sinistä taivasta vasten. Taidan ehkä tykätä tällasista ruskeista ränsistyneistä temppeleistä enemmän kuin kimaltelevista kultatemppeleistä.

Kävimme totta kai katsastamassa tämän Ayutthayan kuuluisimman buddhan pään, jonka tarinaa ei tarkasti tiedetä. Se kuitenkin tiedetään, että tuhostessaan kaupungin burmalaiset leikkasivat buddhilta päät pois. Ilmeisesti tämä pää on tipahtanut puun juurelle ja vuosien saatossa juurtunut puun sisälle.

Tältä siis näytti Ayutthaya-päivän kulkupelimme!

Koh Chang

Koh Changilla käväisin äidin ja Marjan kanssa heidän visiteeratessa minua. Matkasimme  kyseiselle saarella viisi tuntia bussissa ja puolisen tuntia lautalla. Tämän jälkeen nappasimme taksin saaren pohjoisosasta ja viiletimme mäkiä ylös ja alas hurjaa vauhtia melkeenpä saaren eteläosaan asti.

Yövyimme Bailan Beach Resortissa, joka osoittautui ihan mahtavaksi hotelliksi. Bungalow oli mukava, aamiainen hyvää ja uima-altaan takana näkyi meri <3 Oli mukava asustella pitkästä aikaa vähän paremmassa hotellissa, kun vaihtarien kanssa matkatessa valitaan aina se melkeinpä halvin yöpymismuoto.

Ensimmäisenä saaripäivänä suuntasimme uimaan Lonely Beachille. Täytyy sanoa, että Koh Phanganin ja Koh Sametin biitsit oli paljon kauniimpia, mutta oli nuo rannat ihan ookoita tuollakin.

Täytyy sanoa, että auringonlaskut Koh Changilla oli upeita!

Mopoja ei tällä kertaa vuokrattu, vaan liikuttiin paikasta toiseen taksilla. Nämä mopoille tarkoitetut bensapisteet on silti niin kivoja.

Perjantaina lähdimme aamusta taksilla etelään päin. Ensin löysimme ihan mahtavan uimarannan, joka oli ehkä saaren paras. Rantatuolit sai ostamalla jotakin juomaa, eli tavallaan sai kaksi juttua yhden hinnalla.

Lähtiessämme rannalta, törmäsimme jonkun epäonnisen autoon. Ei vissiin kannata parkkeerata autoa yksin tienvarteen, sillä Koh Changin metsä kuhisee apinoita. Eivätkä nämä apinat ole mistään kiltimmästä päästä, vana ne repi tuolta auton lavalta ties mitä pressuja ulos ja heitteli muovipulloja :D Ja mitäköhän auton maalipinta tykkää tosta...

Tutustuimme kalastajien pikkukylään, pitkääään laituriin, jonka varrella on ties mitä turistikauppoja, kalaravintoloita ja jopa guesthouseja veden päällä.

Loppupäivä kului puolestaan hotellin uima-altaalla. Ostin tällaisia sipsejä vähän epähuomiossa, sillä kun avasin pussin siellä oli ketsuppipusseja!! Ranskalaisia ja ketsuppia? Melkeenpä!

Lauantaiksi varattiin elefanttireissu, jonne taksi haki meidät kymmenen aikoihin. Saavuimme metsän keskelle, elephant campille, eli norsuleirille heheh. Retken alussa lähdimme seuraamaan norsuja läheiselle joelle.

Ja hui, norsut hyppäs uimaan ja me retkeilijät päästiin puunaamaan norsuja puhtaaksi. Norsujen iho oli niin jännän tuntusta.

Pesuhetken jälkeen popsimme vähän ananasta leirillä ja hyppäsimme norsujen selkään. Itse sain oman pikkuisen norsun, äidin ja marjan hypätessä varmaankin saaren suurimman norsun selkään. Lähdimme kiertelemään viidakkoa kuuden norsun voimin.

Metsässä vastaan tuli esimerkiksi kumipuita, joita myös näkyi bussimatkan varrella saapuessamme Koh Changille. Marja ja äiti sai hyppysiinsä tuoretta kumiakin, kun oma norsukuskini antoi minulle pomeloa.

Samana päivänä menimme katsastamaan White Sands Beachin, joka on Koh Changin suurin ranta.

Sadepilvet alkoivat kuitenkin uhkaavasti vyöryä kohti rantaa. Muutoin lomasää oli ihmeen hyvä, sillä sadekausi veteli viime metrejään.